Organisointi taistelussa
Informaatio taktiikoista voidaan saada taisteluista, vaikka sen ajan opaskirjat taktiikoista ovat tuhoutuneet. Näitä opaskirjoja käyttivät varsinkin armeijan komentajat.
Ympäristön oikeanlainen valinta taistelussa oli tärkeää ja Rooman armeija osasi hyödyntää sitä erinomaisesti. Korkeuserot olivat erittäin tärkeitä, kun vastakkain olivat jalkamiehet vastaan ratsumiehet. Mitä epätasaisempaa se maasto oli, sitä parempi jalkamiehille. Myös auringon sijainti otettiin huomioon sodassa ja hyökättiin auringon suunnasta, jolloin aurinko häikäisi vastustajia. Mikäli tantereella tuuli, niin oli suotuisaa, että tuuli puhalsi takaapäin, koska silloin omat nuolet ja keihäät lensivät paremmin ja mahdollinen pöly ja hiekka sokaisivat vastustajat.
Tavallinen sotilaiden järjestys oli, että jalkaväli keskellä ja ratsuväki sivuilla. Sotilaiden väli toisiinsa oli metri vaikkakin eri sotilasarvojen välissä oli kaksi metriä. Tarkoitus oli estää vihollisten pääsy jalkaväen selustaan. Kun taistelu kääntyi omaksi eduksi, niin ratsuväki viimeisteli pakoon juoksevat vastustajat. Suurin osa taistelusta tapahtui jalkaväen keskuudessa ja ratsuväki oli aina toissijainen hyökkäysvoima. Johtaja valitsi yleensä paikkansa oikeasta siivestä ratsuväen kanssa.
Ympäristön oikeanlainen valinta taistelussa oli tärkeää ja Rooman armeija osasi hyödyntää sitä erinomaisesti. Korkeuserot olivat erittäin tärkeitä, kun vastakkain olivat jalkamiehet vastaan ratsumiehet. Mitä epätasaisempaa se maasto oli, sitä parempi jalkamiehille. Myös auringon sijainti otettiin huomioon sodassa ja hyökättiin auringon suunnasta, jolloin aurinko häikäisi vastustajia. Mikäli tantereella tuuli, niin oli suotuisaa, että tuuli puhalsi takaapäin, koska silloin omat nuolet ja keihäät lensivät paremmin ja mahdollinen pöly ja hiekka sokaisivat vastustajat.
Tavallinen sotilaiden järjestys oli, että jalkaväli keskellä ja ratsuväki sivuilla. Sotilaiden väli toisiinsa oli metri vaikkakin eri sotilasarvojen välissä oli kaksi metriä. Tarkoitus oli estää vihollisten pääsy jalkaväen selustaan. Kun taistelu kääntyi omaksi eduksi, niin ratsuväki viimeisteli pakoon juoksevat vastustajat. Suurin osa taistelusta tapahtui jalkaväen keskuudessa ja ratsuväki oli aina toissijainen hyökkäysvoima. Johtaja valitsi yleensä paikkansa oikeasta siivestä ratsuväen kanssa.