Rahvaan armeija
Vuonna 105 eKr pohjoisgermaaniset heimot lähtivät etsimään uusia asuinalueita nykyisen Etelä-Ranskan alueelta, jossa oli Rooman provinssi Gallia Narbonensis. Rooma lähetti kaksi armeijaa tuhoamaan heidät, mutta germaanit kukistivat roomalaiset armeijan päälliköiden ylimielisyyden ja riitojen takia. Taistelussa sai surmansa noin 80 000 roomalaissotilasta ja 40 000 apujoukkojen jäsentä. Taistelun jälkeen germaanien tie jopa Rooman pääkaupunkiin oli auki.
Rooman pelastajaksi nousi Gaius Marius. Vuonna 107 eKr hän oli noussut Rooman konsuliksi. Hän uudisti Rooman armeijaa merkittävästi. Hän poisti sotilaiden varallisuutta koskeneet vaatimukset ja lupasi maksaa sotilaille palkkaa muonan ja majoituksen lisäksi. Palvelusajan päätyttyä sotilaat saattoivat jossakin tapauksissa saada palkakseen viljelysmaata. Uudistukset ja mahdollisuus luoda uraa armeijassa houkuttelivat tuhansia köyhiä roomalaisia liittymään legiooniin.
Vuonna 105 eKr voittoisasta Numidian sodasta palannut Marius ryhtyi parantamaan Rooman puolustusta. Legioonat olivat koostuneet lähinnä kevyesti aseistetuista jalkaväen sotilaista, mutta niistä ei ollut vastusta valtavalle germaaniarmeijalle. Marius tiesi, että kuri, järjestys ja hyvin aseistetut joukot olivat ainoa keino pysäyttää germaanit. Hän korvasi kevyen jalkaväen raskaasti haarniskoiduilla ja aseistetuilla sotilailla. Valtio hankki sotilaille yhtenäiset uniformut ja aseet. Yhtenäinen varustus lisäsi yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä kohotti taistelutahtoa.
Armeijan liikkuvuuden parantamiseksi Marius hylkäsi armeijan mukana kulkeneet kärryt ja vetojuhdat ja määräsi, että sotilaiden oli itse kannettava kaikki varusteensa. Ajoittain sotilaat joutuivat kantamaan jopa 50 kilon painoista lastia ja heitä kutsuttiinkin pilkkanimellä "Mariuksen muulit". Sotilaat eivät siitä piitanneet, sillä armeijassa vallitsi aivan uudenlainen yhteishenki.
Vuonna 102 eKr germaanit viimein tunkeutuivat Italian maaperälle. He uskoivat, että pystyisivät ajamaan roomalaiset jälleen pakosalle, mutta heillä olikin vastassaan täysin uudenlainen armeija. Mariuksen kouluttamat sotilaat eivät taistelleet vain itsensä puolesta, vaan he puolustivat myös tovereitaan, joiden kanssa he olivat istuneet iltaisin leirinuotiolla, jakaneet teltan ja hikoilleet kuukausia kestäneissä sotaharjoituksissa. Järkähtämätön kuri ja raskas aseistus sekä taktiikoiden hyödyntäminen ratkaisivat roomalaisille voiton. Legioonalaiset surmasivat säälimättä kaikki germaanit naisia ja lapsia säästämättä.
Rooman pelastajaksi nousi Gaius Marius. Vuonna 107 eKr hän oli noussut Rooman konsuliksi. Hän uudisti Rooman armeijaa merkittävästi. Hän poisti sotilaiden varallisuutta koskeneet vaatimukset ja lupasi maksaa sotilaille palkkaa muonan ja majoituksen lisäksi. Palvelusajan päätyttyä sotilaat saattoivat jossakin tapauksissa saada palkakseen viljelysmaata. Uudistukset ja mahdollisuus luoda uraa armeijassa houkuttelivat tuhansia köyhiä roomalaisia liittymään legiooniin.
Vuonna 105 eKr voittoisasta Numidian sodasta palannut Marius ryhtyi parantamaan Rooman puolustusta. Legioonat olivat koostuneet lähinnä kevyesti aseistetuista jalkaväen sotilaista, mutta niistä ei ollut vastusta valtavalle germaaniarmeijalle. Marius tiesi, että kuri, järjestys ja hyvin aseistetut joukot olivat ainoa keino pysäyttää germaanit. Hän korvasi kevyen jalkaväen raskaasti haarniskoiduilla ja aseistetuilla sotilailla. Valtio hankki sotilaille yhtenäiset uniformut ja aseet. Yhtenäinen varustus lisäsi yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä kohotti taistelutahtoa.
Armeijan liikkuvuuden parantamiseksi Marius hylkäsi armeijan mukana kulkeneet kärryt ja vetojuhdat ja määräsi, että sotilaiden oli itse kannettava kaikki varusteensa. Ajoittain sotilaat joutuivat kantamaan jopa 50 kilon painoista lastia ja heitä kutsuttiinkin pilkkanimellä "Mariuksen muulit". Sotilaat eivät siitä piitanneet, sillä armeijassa vallitsi aivan uudenlainen yhteishenki.
Vuonna 102 eKr germaanit viimein tunkeutuivat Italian maaperälle. He uskoivat, että pystyisivät ajamaan roomalaiset jälleen pakosalle, mutta heillä olikin vastassaan täysin uudenlainen armeija. Mariuksen kouluttamat sotilaat eivät taistelleet vain itsensä puolesta, vaan he puolustivat myös tovereitaan, joiden kanssa he olivat istuneet iltaisin leirinuotiolla, jakaneet teltan ja hikoilleet kuukausia kestäneissä sotaharjoituksissa. Järkähtämätön kuri ja raskas aseistus sekä taktiikoiden hyödyntäminen ratkaisivat roomalaisille voiton. Legioonalaiset surmasivat säälimättä kaikki germaanit naisia ja lapsia säästämättä.