Legioonan sotilasarvot
Ylemmät upseerit
Legatus legionis oli legioonan komentaja. Keisari nimitti legaatiksi yleensä miehen, joka oli ollut tribuunina. Legaatti oli virassaan tavallisesti 3–4 vuotta, mutta saattoi palvella myös pidempään. Mikäli provinssissa oli vain yksi legioona, oli sen legaatti samalla koko alueen maaherra. Jos legioonia oli useita, olivat legioonien legaatit maaherran alaisia.
Tribunus laticlavius oli saanut nimensä leveästä ja raidallisesta senaattorin toogasta. Hän oli joko keisarin tai senaatin nimittämä tribuuni. Tribunus laticlavius oli komentoketjussa legaatista seuraava.
Praefectus castrorum oli leirin prefekti ja kolmas komentoketjussa. Hän oli tavallisesti pitkään palvellut ammattisotilas.
Tribuni angusticlavii olivat sotilastribuuneja, joita oli joka legioonassa viisi. He kuuluivat ritarisäätyyn ja olivat yleensä ammattiupseereja, jotka hoitivat sekä hallinnollisia että sotilaallisia tehtäviä. Heidän tunikassaan oli kapea purppuran värinen raita (tunica angusticlavia).
Primus pilus eli ”ensimmäinen keihäs” oli ensimmäisen kohortin komentava kenturio ja koko legioonan vanhin kenturio. Hän oli kenturioista ainoa, joka luettiin myös ylempiin upseereihin. Kun hän pääsi eläkkeelle, hänet kohotettiin ritarisäätyyn. Primus piluksen palkka oli 60-kertainen tavallisen sotilaan palkkaan verrattuna.
Upseerit
Kenturiot. Kenturioita oli legioonassa 59 tai 60. Jokainen komensi yhtä kenturiaa (noin 80 miestä). Kenturiot olivat armeijan selkäranka. He vastasivat käytännön organisoinnista ja legioonalaisten komentamisesta taistelukentällä. Kenturioiden arvo laski primus piluksesta alaspäin sen mukaan, minkä kohortin mitä kenturiaa kenturio komensi. Siten 10. kohortin kuudennen kenturian kenturio oli arvoasteikossa alin.
Primi ordines olivat ensimmäisen kohortin viisi kenturiota (mukaan lukien primus pilus). Primus pilusta lukuun ottamatta he saivat 30-kertaisen palkan.
Pilus prior. Legioonan kymmenen kohortin ensimmäisten kenturioiden kenturiot (10 kenturiota). Pilus prior oli taistelussa kohortin komentaja, ja kohortin muut kenturiot olivat hänen alaisiaan. Primus pilus oli myös pilus prior, mutta koko legioonan vanhimpana kenturiona muita ylempänä. Pilus priorit olivat kokeneita veteraaneja, jotka olivat ylenneet asemaansa vuosien kuluessa.
Aliupseerit
Optio. Jokaista kenturiota kohden oli yksi optio. Kenturio valitsi option miehistöstä, ja optio oli kenturion jälkeen kenturian komentojärjestyksessä toinen. Optio sai kaksinkertaista palkkaa.
Tesserarius eli vartiopäällikkö. Jokaisessa kenturiassa oli yksi Tesserarius, ja hän oli komentoketjussa optiosta seuraava. Tesserarius sai puolitoistakertaista palkkaa.
Decurio oli telttaryhmän eli 8–10 miehen päällikkö. Jokaisessa kenturiassa oli 8 tai 10 decuriota. Keisarivallan aikana decurion sijaan käytettiin nimeä decanus.
Aquilifer oli koko legioonan tunnuksen tai kotkan kantaja. Aquilifer oli hyvin arvostettu, sillä hopeisen aquilan (kotkan) menetystä pidettiin suurena häpeänä. Aquilifer sai kaksinkertaista palkkaa. Kokenut aquilifer saatettiin ylentää kenturioiksi.
Signifer. Jokaisessa kenturiassa oli oma signifer, joka vastasi sotilaiden palkoista. Hän kantoi kenturian signumia eli tunnusta, joka oli koristeltu mitalein ja jonka huipulla oli avoin käsi symboloimassa sotilaiden vannomaa uskollisuusvalaa. Kenturian sotilaat kerääntyivät aina tunnuksen ympärille. Signiferit saivat kaksinkertaista palkkaa.
Cornicen oli kenturian torvensoittaja. Cornicenit liikkuivat signiferin mukana ja kutsuivat miehet koolle ja käskynjakoon.
Imaginifer kantoi keisarin kuvaa muistuttaen legioonan uskollisuusvalasta keisarille.
Miehistö
Immunes olivat erikoiskoulutuksen saaneita sotilaita. Heihin kuuluivat muun muassa insinöörit, lääkärit, arkkitehdit ja käsityöläiset. Heidät oli vapautettu raskaista työtehtävistä, ja he saivat hieman parempaa palkkaa kuin tavalliset sotilaat.
Milites eli sotilaat. He saivat peruspalkkaa.
Tirones eli alokkaat. Alokasaika kesti legioonassa yleensä kuusi kuukautta, minkä jälkeen alokkaista tuli sotilaita.
Legatus legionis oli legioonan komentaja. Keisari nimitti legaatiksi yleensä miehen, joka oli ollut tribuunina. Legaatti oli virassaan tavallisesti 3–4 vuotta, mutta saattoi palvella myös pidempään. Mikäli provinssissa oli vain yksi legioona, oli sen legaatti samalla koko alueen maaherra. Jos legioonia oli useita, olivat legioonien legaatit maaherran alaisia.
Tribunus laticlavius oli saanut nimensä leveästä ja raidallisesta senaattorin toogasta. Hän oli joko keisarin tai senaatin nimittämä tribuuni. Tribunus laticlavius oli komentoketjussa legaatista seuraava.
Praefectus castrorum oli leirin prefekti ja kolmas komentoketjussa. Hän oli tavallisesti pitkään palvellut ammattisotilas.
Tribuni angusticlavii olivat sotilastribuuneja, joita oli joka legioonassa viisi. He kuuluivat ritarisäätyyn ja olivat yleensä ammattiupseereja, jotka hoitivat sekä hallinnollisia että sotilaallisia tehtäviä. Heidän tunikassaan oli kapea purppuran värinen raita (tunica angusticlavia).
Primus pilus eli ”ensimmäinen keihäs” oli ensimmäisen kohortin komentava kenturio ja koko legioonan vanhin kenturio. Hän oli kenturioista ainoa, joka luettiin myös ylempiin upseereihin. Kun hän pääsi eläkkeelle, hänet kohotettiin ritarisäätyyn. Primus piluksen palkka oli 60-kertainen tavallisen sotilaan palkkaan verrattuna.
Upseerit
Kenturiot. Kenturioita oli legioonassa 59 tai 60. Jokainen komensi yhtä kenturiaa (noin 80 miestä). Kenturiot olivat armeijan selkäranka. He vastasivat käytännön organisoinnista ja legioonalaisten komentamisesta taistelukentällä. Kenturioiden arvo laski primus piluksesta alaspäin sen mukaan, minkä kohortin mitä kenturiaa kenturio komensi. Siten 10. kohortin kuudennen kenturian kenturio oli arvoasteikossa alin.
Primi ordines olivat ensimmäisen kohortin viisi kenturiota (mukaan lukien primus pilus). Primus pilusta lukuun ottamatta he saivat 30-kertaisen palkan.
Pilus prior. Legioonan kymmenen kohortin ensimmäisten kenturioiden kenturiot (10 kenturiota). Pilus prior oli taistelussa kohortin komentaja, ja kohortin muut kenturiot olivat hänen alaisiaan. Primus pilus oli myös pilus prior, mutta koko legioonan vanhimpana kenturiona muita ylempänä. Pilus priorit olivat kokeneita veteraaneja, jotka olivat ylenneet asemaansa vuosien kuluessa.
Aliupseerit
Optio. Jokaista kenturiota kohden oli yksi optio. Kenturio valitsi option miehistöstä, ja optio oli kenturion jälkeen kenturian komentojärjestyksessä toinen. Optio sai kaksinkertaista palkkaa.
Tesserarius eli vartiopäällikkö. Jokaisessa kenturiassa oli yksi Tesserarius, ja hän oli komentoketjussa optiosta seuraava. Tesserarius sai puolitoistakertaista palkkaa.
Decurio oli telttaryhmän eli 8–10 miehen päällikkö. Jokaisessa kenturiassa oli 8 tai 10 decuriota. Keisarivallan aikana decurion sijaan käytettiin nimeä decanus.
Aquilifer oli koko legioonan tunnuksen tai kotkan kantaja. Aquilifer oli hyvin arvostettu, sillä hopeisen aquilan (kotkan) menetystä pidettiin suurena häpeänä. Aquilifer sai kaksinkertaista palkkaa. Kokenut aquilifer saatettiin ylentää kenturioiksi.
Signifer. Jokaisessa kenturiassa oli oma signifer, joka vastasi sotilaiden palkoista. Hän kantoi kenturian signumia eli tunnusta, joka oli koristeltu mitalein ja jonka huipulla oli avoin käsi symboloimassa sotilaiden vannomaa uskollisuusvalaa. Kenturian sotilaat kerääntyivät aina tunnuksen ympärille. Signiferit saivat kaksinkertaista palkkaa.
Cornicen oli kenturian torvensoittaja. Cornicenit liikkuivat signiferin mukana ja kutsuivat miehet koolle ja käskynjakoon.
Imaginifer kantoi keisarin kuvaa muistuttaen legioonan uskollisuusvalasta keisarille.
Miehistö
Immunes olivat erikoiskoulutuksen saaneita sotilaita. Heihin kuuluivat muun muassa insinöörit, lääkärit, arkkitehdit ja käsityöläiset. Heidät oli vapautettu raskaista työtehtävistä, ja he saivat hieman parempaa palkkaa kuin tavalliset sotilaat.
Milites eli sotilaat. He saivat peruspalkkaa.
Tirones eli alokkaat. Alokasaika kesti legioonassa yleensä kuusi kuukautta, minkä jälkeen alokkaista tuli sotilaita.